Presidenttigallupit ja kysymys toisesta kierroksesta

Kaikkien valtakunnallisten vaalien yhteydessä mielipidemittauksia käytetään politiikan teon välineenä. Tämä tuskin tulee kellekään asioista kiinnostuneille yllätyksenä. En syytä tilanteesta tutkimusyrityksiä, jotka tuottavat oikeaa raakadataa, vaan tiedotusvälineitä, jotka käyttävät tätä dataa mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla.

Iltalehden uutisessa 1.10.2011 kerrotaan, kuinka Sauli Niinistön kannatus on laskenut siten, että vaaleissa tarvittaisiinkin jo toinen kierros. Iltalehti esittää ajatuksensa tueksi seuraavat kannatusluvut:

Sauli Niinistö 49%

Timo Soini 11%

Paavo Lipponen 11%

Paavo Väyrynen 6%

Pekka Haavisto 6%

Eeva Biaudet 2%

Paavo Arhinmäki 2%

Sari Essayah 1%

Lisäksi "5 % osallistujista ei kannattanut ketään mainituista ehdokkaista. 10 % vastaajista ei osannut tai halunnut vastata."

Seuraava looginen kysymys onkin, että mikä meni pieleen? No paljonkin, mutta vasta tulkintavaiheessa. Prosentit varmasti kuvaavat hyvin tutkittua asiaa, mutta presidentinvaalien todellisuus toimii eri mekanismilla. Tullakseen valituksi presidentiksi ensimmäisellä (ja tietysti toisellakin) kierroksella, ehdokas tarvitsee yli 50% annetuista äänistä. Iltalehden toimittaja ajattelee, että koska Sauli Niinistö gallupin mukaan saisi vain 49% kaikkien äänestyskelpoisten äänistä, häntä ei valittaisi. Todellisuudessa antamatta jääneitä ääniä ei tietenkään tulokseen lasketa. Alla oikaistut luvut siten, että ne 15% jotka eivät kannata ketään ehdolla olevista, on poistettu aineistosta.

Sauli Niinistö 56%

Timo Soini 13%

Paavo Lipponen 13%

Paavo Väyrynen 7%

Pekka Haavisto 7%

Eeva Biaudet 2%

Paavo Arhinmäki 2%

Sari Essayah 1%

Läheisempi tarkastelu siis selvästi osoittaa, että tilanne on edelleen sellainen, että Sauli Niinistö valittaisiin ensimmäisellä kierroksella presidentiksi, jos vaalit järjestettäisiin nyt. Seuraava kysymys on, että pitäisikö toimittajien tutkimustenlukutaitoon panostaa aiempaa enemmän. Useinhan painotetaan hyvin aiheellisesti kansalaisten medialukutaidon tärkeyttä. Tilanne on tyyppiesimerkki tapahtumasarjasta, jonka ansiosta tutkimusalan - etenkin mielipidemittausten - maine jatkuvasti kyseenalaistetaan. Kun tutkimustulokset uutisoidaan siten, että väärien päätelmien kautta luodaan vääriä totuuksia, kuvittelee suuri yleisö, että kyse on tutkimustulosten virheistä. Irvistän aina kuullessani sanonnan "valhe - emävalhe - tilasto", koska se ei pidä paikkaansa. Kun tutkimus (oli se sitten mielipidemittaus, markkinatutkimus tai mikä tahansa) tehdään huolella ja rehellisestä lähtökohdasta, ovat syntyvät tulokset oikeita vastauksia kysyttyihin kysymyksiin ja kuvaavat todellisuutta kysyttyjen kysymysten (ja vain niiden) osalta.

Tutkimuksen tulosten tulkitseminen auttaa parhaimmillaan ymmärtämään suurten asiakokonaisuuksien vuorovaikutusmekanismeja tai vaikka sitä, miten uuden ehdokkaan asettuminen presidentinvaaleihin vaikuttaa vaaliasetelmiin. Pahimmillaan väärät tulkinnat vievät uskottavuutta tutkijoilta ja toimittajilta, ja vahvistavat salaliittoteorioita ja "etelän media"-tyyppisiä puheita.


Blogin kirjoittaja toimii yrittäjänä tutkimusalalla. Lisätietoa: Tutkimusretki.